Viides päivä…
Nyt alkaa löytyä myös nuo muut kadotettu lihakset. Ei sillä että ne jotenkin olisivat paremmin esillä ei. Mutta tuo autuaalliseksi tekevä jomotus., eipä siis ainakaan lintsattu. Juoksu on kyllä raskasta kuin mikä, mahtaako oikeasti toimia tämä systeemi. Samoin ihmetyttää tuo kyykkyjen määrä edelleen lopussa 250 kpl. Pelottaa jo nyt tuo hillitön määrä. Metsissä samoilu on kyllä parasta terapiaa ikinä. Tosin muita en ole kokeillutaan. Voimaannuttavaa rauhaa ja sivussa voi plokata tatit mukaan slurps mun uusi herkku. Antaa nyt mennä vaan. Kertaakaan ei ole vielä naama kurtussa tarvinnut lähteä, outoa mutta totta. Ehkä minussa asuu joku pieni kuntoilija
